Häihin ja takaisin

Kävimme sitten Alavieskassa häissä. Kyseessä oli ensimmäinen pitkä reissu vauvan kanssa. Herätys oli tyypilliseen tapaan kuuden jälkeen. Minä taisin herätä joskus seittemän aikaan. Kahvit ja leivät nassuun, tytölle sapuskaa ja tavaroiden pakkausta. Liikkeellä oltiin hyvissä ajoin kymmenen huiteilla.

Oulusta puotimme ensin Sieviin. Kävimme katsomassa syntymäpäiväkaimaa, 1,5 tuntia vanhempaa Pinjaa. Ja neiti pääsi näyttämään kaiken, minkä osasi. Pienen luumutomaatin mahaa kipristeli aika paljon, ja tiukan huudon jälkeen päätimme, ettemme edes yritä kirkkoon.

Ja Pinja-tyttö vain nukkui ja nauroi. Kovasti Take ja Niina yrittivät kehua, mutta ei me Sussun kanssa niitä uskottu.

15.30 (noin) olimme sitten juhlapaikalla, jonne hääparikin saapui. Ruoka oli hyvää, kakkuakin sai syödä. Ja vieraita oli tosi paljon. Neiti taisi nauttia kaikkein eniten. 3 tuntia unta palloon ja silleen. Ja lähdön hetkellä hän sitten heräsi. Isin sylissä ollessa kaikki mummoikäiset kävivät vuoronperään kehumassa maasta taivaaseen.

Häistä lähdettyämme seuraava laskeutumispaikka oli Oulaisissa Ropposten luona. Siellä viihdyttiin kakkavaipan verran. Tuolloin kello taisi olla jo yli kahdeksan. Oliko peräti yhdeksän. Tyttö takaisin autoon ja matkaan.

Paavolassa pysähdyimme ruokailemaan, tyttö päätti niin. Vajaa puolisko tunti siinä vierähti. Seuraavan kerran pysähdyttiin levähdysalueella joku 2-30 kilometriä lähempänä Oulua. Siinä vierähti joku 45 minuuttia. Loppumatka tulikin kohtalaisen nopeasti.

Kotosalla tyttöä ei sitten nukuttanut yhtään. Isä sai tytön nukahtamaan joskus yhden aikaan. Sekin oli enemmänkin luovutus ja tyttö sänkyyn. Isälle ainakin maistui uni.

Jos jotakin tuli opittua, niin se että tämän neidin kanssa ei olla aikataululla liikkeellä. Tai ainakin siinä aikataulussa on riittävät toleranssit.